Kokeile punottua Ficus-puuta seuraavana huonekasvina
Punottu Ficus-puu voi olla melkoinen uutuus huonekasvina, ja se on samalla erittäin houkutteleva kasvi. Punottu Ficus-puu, joka tunnetaan myös nimillä Weeping Fig ja Braided Ficus Benjamina (Ficus benjamina on latinankielinen tai kasvitieteellinen nimitys), on trooppinen kasvi, joka on kotoisin Kaakkois-Aasiasta ja Etelä-Tyynenmeren alueelta. Lauhkeissa ilmastoissa sitä on kasvatettava huonekasvina. Se ei siedä lainkaan pakkasta, ja sillä on taipumus pudottaa helposti lehtensä, jos se sijoitetaan liian viileään paikkaan.
Kietoutuminen vs. punominen – Kuten jotkut muutkin fikus- tai viikunapuut, punottu fikuspuu on osittain puu ja osittain köynnös, ja köynnöksen tavoin se kasvattaa usein useita versoja, jotka voivat lopulta yhdistyä yhdeksi rungoksi tai useammaksi rungoksi. Vaikka nämä versot voivat jossain määrin kietoutua toisiinsa, ne eivät punoudu. Tämä on kasvin omistajan tehtävä. Hyvin tehtynä lopputulos voi olla varsin näyttävä. Lopputuloksena on 6-10 metrin korkuinen puu, jossa on komea vihreä lehvästö, jota kannattelee runko, joka näyttää köydeltä, ja joissakin tapauksissa ketjulta tai toisiinsa kietoutuneilta köysiltä tai ketjuilta.
Kun puu kasvaa hyvin lämpimissä olosuhteissa, kuten eteläisten osavaltioiden alueella, jos versot ovat punottuja, ne sulautuvat yhdeksi, joskin mielenkiintoisen näköiseksi rungoksi. Jos kasvia kasvatetaan hieman viileämmällä alueella, sisätiloissa lauhkeammalla vyöhykkeellä, punotut versot kovettuvat ennen kuin ne sulautuvat yhteen, jolloin niistä tulee enemmän köyden tai ketjun kaltaisia.
Vaikka punottu fikuspuu kasvatetaankin enimmäkseen sisäkasvina ja se pidetään haluttuun korkeuteen karsimalla, luonnossa se voi saavuttaa lähes 100 jalan korkeuden ja 50 jalan pituuden, mikä on varsin näyttävä puu. Useimmat meistä joutuvat tyytymään noin 1,5 metrin korkuiseen huonekasviin. Punotun Ficus-puun omistajat näyttävät kuitenkin olevan erittäin tyytyväinen ryhmä. Puu on helppo ylläpitää, eikä se vaadi erityistä kosteutta, kuten trooppiset kasvit usein vaativat. Se vaatii kuitenkin kirkasta valoa, ja kasvaa parhaiten sellaisessa ympäristössä. Yritä sijoittaa kasvi niin, että se saa kirkasta valoa vähintään puolet päivänvalon ajasta. Puun kiertäminen kerran viikossa auttaa säilyttämään symmetrisen muodon.
Huippuraskas, jos et ole varovainen – Suurin haaste, jonka omistajat kohtaavat, on yrittää selvittää, miten runko punotaan, jos he eivät ole yrittäneet tehdä sitä aiemmin. Koulutettavat versot eli ohuet risut ovat joustavimmillaan, kun kasvi on hieman kuiva, lähes kuihtunut. Silloin ne voidaan varovasti punoa ja pitää kasveilla tai rautalangalla yhdessä, kunnes ne ovat kiinteitä. Yksi ongelma, johon ihmiset joskus törmäävät, on se, että kun uudet versot on punottu, uusia versoja tai oksia muodostuu edelleen punoksen alle. Näiden on parasta antaa kasvaa jonkin aikaa, sillä se estää uusien versojen muodostumisen. Alemmilla oksilla on taipumus tehdä rungon tyvestä paksumpi kuin latvasta, mikä on luonnollisen näköistä useimmissa puissa. Jos alempia oksia leikataan jatkuvasti pois, rungon tyvestä tulee kapeampi kuin rungon keski- ja yläosasta. Tämä ei vahingoita puuta lainkaan, mutta näyttää epänormaalilta. Emme vain ole tottuneet näkemään puita, joiden tyvi on ohuin.
Yleinen hoito – Tämän kasvin hoito ei ole liian vaikeaa. On kuitenkin useita asioita, joita ei pidä tehdä. Jos ostat kasvin pakkasella, matka kaupasta autoon voi tappaa sen. Jos ostat sen kesällä, älä laita sitä lava-auton sänkyyn kotimatkalle, sillä tuuli kuivattaa lehdet ja tappaa sen yhtä helposti kuin pakkanen. Liiallinen kastelu johtaa samaan lopputulokseen. Maan on annettava kuivua noin sentin verran kastelun välillä. Lopuksi yritä olla siirtämättä kasvia liikaa paikasta toiseen. Silloin se saattaa pudottaa lehtensä. Et ole tappanut sitä, se vain kertoo, että se ei pitänyt siirtelystä.
Tutustu Internetissä oleviin kuviin punotusta Ficus-puusta ja hanki ideoita siitä, mihin haluat ehkä sijoittaa yhden näistä epätavallisista mutta viehättävistä kasveista kotiisi.
